Vierailu värjäämöllemme

Kukaan ei ole täydellinen – eikä täysin toisten kaltainen.

Meillä kaikilla on omat erilaiset taustamme, kokemuksemme ja taitomme. Me DILLINGillä olemme aina pitäneet tätä vahvuutena – niin yhteiskunnallisesti kuin perheyrityksemme piirissäkin.

Haluamme tässä artikkelissa tutustuttaa sinut ihmisiin, jotka valmistavat työarjessaan miellyttäviä villavaatteita sinun ja perheesi iloksi.

Värjäämössämme työskentelevät Mai-Britt ja Bent kertovat kumpikin omasta diagnoosistaan ja siitä, kuinka merkitykselliseksi diagnoosi on osoittautunut heidän työnsä kannalta. Tehtaanjohtajamme Charlotte puolestaan kertoo, miksi on tärkeää luoda työpaikka, jossa kaikkien on hyvä olla.

Tutustu Mai-Brittiin

Työnimike: Värjäämön koneenkäyttäjä

Työskennellyt DILLINGillä elokuusta 2020

Saanut ADHD-diagnoosin 40-vuotiaana

Miksi sinulle on tärkeää puhua avoimesti diagnoosistasi?

Se on tärkeää, jotta työkaverini ymmärtävät, miksi välillä reagoin jollakin tietyllä tavalla. Se lisää ymmärrystä ja halua toistemme tukemiseen ja kuuntelemiseen.

Minulla on enemmän introvertin tyypin ADHD ja paljon energiaa, ja sain diagnoosin 40-vuotiaana. Silloin kaikki loksahti paikoilleen. Aiemmin työelämässä minusta tuntui, että ihmiset leimasivat minut oudoksi, eikä sellainen tunnu mukavalta.

Diagnooseista puhutaan nykyään paljon, eikä sitä pidä mielestäni käyttää tekosyynä. Henkilökohtaisesti diagnoosini kannustaa minua työstämään itseäni. Haluan näyttää, että pystyn kehittymään.

Tunnetko tulevasi kuulluksi silloin, kun kaipaat tukea?

Jos minulla on huono päivä, juttelen aamulla Charlotten kanssa, ja hän saattaa siirtää minut pisteelle, jossa saan olla enemmän itsekseni. Välillä käytän kuulosuojaimia, ja niistä työkaverini näkevät, että haluan silloin tehdä töitä omassa rauhassa ja vetäytyä omaan maailmaani. Mielestäni he hyväksyvät sen hyvin.

Kuinka ADHD vaikuttaa työhösi – hyvässä tai pahassa?

Olen tunnontarkka ja jatkan, kunnes tehtävä on hoidettu. Siksi uskon, että yrityksille olisi kannattavaa palkata enemmänkin ihmisiä, joilla on ADHD. Mutta meitä on monesti myös muistutettava pitämään taukoja työn lomassa, ja yritän itsekin opetella muistamaan ne.

Minulle paras työpäivä on sellainen, kun voin vain jatkaa suoraviivaista työtä ja nähdä edistymisen. Nautin muiden kanssa työskentelystä, mutta viihdyn usein parhaiten omissa oloissani.

Olen täydellinen perfektionisti. Otan tehtävät nopeasti haltuun ja teen kaikkeni niiden hoitamiseksi loppuun saakka.

Tutustu Bentiin

Työnimike: Värjäämön koneenkäyttäjä

Työskennellyt DILLINGillä helmikuusta 2022 lähtien

Saanut ADD-diagnoosin 32-vuotiaana

Miksi sinulle on tärkeää, että työkaverisi tietävät ADD-diagnoosistasi?

Mainitsin siitä työhaastattelussa, kun hain töihin DILLINGin värjäämöön, koska minusta tuntuu, että saan paremman alun työhön olemalla asiasta avoin. Omasta mielestäni rehellisyys auttaa tuomaan esiin parhaan osaamiseni ja parhaat puoleni. Ennen pelkäsin, että voisin menettää työni, jos asia selviäisi työnantajalle.

Sain diagnoosin 32-vuotiaana, ja olin ehtinyt kehittää vuosien varrella joitakin huonoja tapoja. Minun on siis täytynyt muokata koko ajattelutapaani ja työstän sitä edelleen.

Millaisia haasteita olet kohdannut?

Ajanhallinta ja täsmällisyys eivät ole vahvuuksiani. Välillä ihmiset myös ajattelevat minun huutavan, koska minulla on melko syvä ja kantava ääni, mutta en välttämättä aina tajua sitä itse siinä tilanteessa.

Työskentelin esimerkiksi yhteen aikaan samanaikaisesti viiden koneen parissa, mutta se stressasi minua, joten totesimme Charlotten kanssa, että yhteen koneeseen keskittymisen sopii minulle paremmin.

Jos minulla on ollut huono päivä, olen kertonut siitä Charlottelle, ja olemme käsitelleet asian yhdessä.

Uskon, että haasteet ratkaistaan hyvän kommunikaation avulla. Siksi minun on oltava avoin ADD:stäni myös siitä kertomisen jälkeen. Ei ole hyötyä mainita asiasta kerran ja siten jättää sitä sikseen.

Millä tavalla ADD on eduksi työssäsi?

ADD:stä on minulle valtavasti etua, koska olen tekijä. Kun suunnitelma on tehty, noudatan sitä, kunnes tavoite on saavutettu. Se myös auttaa itseäni ja työkavereitani ymmärtämään, miksi olen tällainen kuin olen, mihin kykenen ja mitä voin parantaa.

Diagnoosini on motivoinut minua kääntämään katseen itseeni: tunnen itseni pienintä yksityiskohtaa myöten, mistä on etua työssäni. Olemme käyneet työkavereiden kesken rehellisiä keskusteluja, ja sekin on luonut tunnetta siitä, että olemme toisiamme tukeva yksikkö – haastavinakin päivinä.

Tutustu Charlotteen

Työnimike: Tehtaanjohtaja

Työskennellyt DILLINGillä marraskuusta 2019

Miksi sinulle on tärkeää, että pystyt mukautumaan värjäämön väen erilaisiin ominaisuuksiin?

Useammalla lapsuudenperheeni jäsenellä on erilaisia psykologisia tai fyysisiä haasteita, joten minusta on tuntunut tärkeältä luoda tilaa kaikille.

Välillä olen aliarvioinut, mitä kaikkea se vaatii, mutta mielestäni olemme oppineet täällä paljon ja pärjäämme nyt oikein hyvin. Olemme oppineet, että avoimuus ja rehellinen viestintä ovat parhaita lähestymistapoja.

Miksi avoimuus on niin tarpeellista?

Meidän on kunnioitettava toisiamme ja toistemme yksilöllisiä tarpeita. On meidän kaikkien etu, että meillä on yhteinen käsitys erilaisuudestamme ja siitä, mitä tarjottavaa meillä kullakin on. Siksi on eduksi, että Mai-Brittin ja Bentin kaltaiset ihmiset kertovat haasteistaan avoimesti.

Jos he tulevat sanomaan minulle, että tuntevat olonsa sinä päivänä ylikuormittuneeksi, autan heitä priorisoimaan tehtäviään esimerkiksi sanomalla: "keskity tänään tähän, äläkä mieti tuota".

Mai-Britt ja Bent ovat kumpikin erittäin ahkeria ja tunnollisia. He voivat tehdä töitä 180 km/h, koska heillä on niin paljon tarmoa ja he tuntevat itsensä niin hyvin.

Välillä minun on muistutettava heitä siitä, että niin upeaa kuin heidän työlleen omistautuminen onkaan, he eivät voi odottaa työkavereidensa pysyvän aina samassa vauhdissa.

Ei tämä pelkkää ruusuilla tanssimista ole, koska heidän tarmollaan on sekä hyvät että huonot puolensa. Meidän on pidettävä yllä jatkuvaa vuoropuhelua ja käytävä ajoittain vaikeitakin keskusteluja. Jos esimerkiksi kohtaamme konflikteja, meidän on puhuttava niistä avoimesti joka kerta. Emme kuitenkaan koe neuromoninaisuutta minkäänlaisena rajoitteena – päinvastoin. Uskon, että parhaita tuloksia saadaan luomalla ympäristöjä, jotka sopivat kaikille.